Puhe- ja draamataiteet

Puhe- ja draamataiteet

Puhe- ja draamataidelinja tarjoaa monipuolisen ilmaisutaiteen ohjaajan koulutuksen ja laajan pohjan jolla pärjää yleisesti. Opinnot herättää ja kasvattaa yksilön luovia voimia ja antaa työvälineet ilmaisupedagogin työhön sekä alan taiteilijan valmiudet. Opiskelija saa ilmaisutaiteen opettajan tutkinnon ja myös steinerpedagogisen ilmaisutaiteen aineenopettajan perusvalmiudet.

Koulutuksen tavoitteena on opiskelijan oman taiteilijan tien ja yksilöllisen äänen löytäminen. Koulutuksen painopisteet ovat tarinankerronta (story-telling), runonlausunta ja näyttelijäntyö.

Opiskelu

Opiskelu on kokopäiväistä ja kestää neljä vuotta. Opintojen laajuus on 160 ov / 240 op. Opintoihin sisältyy esseiden, referaattien ja tutkielman teko. Harjoittelujaksot suoritetaan kouluissa luokilla 1-12.

Jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen ääni. Äänen ja elekielen avulla hän tuo esille ajatuksiaan, tunteitaan ja persoonallisuuttaan ja on kanssakäymisessä muiden kanssa. Puheen toinen puoli on kuunteleminen, joka mahdollistaa toisen ihmisen ymmärtämisen ja yhteyden luomisen. Draama on tämän yhteyden esittämistä muille. Näytteleminen perustuu havainnointiin, elämän tarkastelemiseen ja siihen eläytymiseen.

Puhe- ja draamailmaisua varten taiteilija tarvitsee koulutetun instrumentin, joka koostuu sekä äänen että kehon vapaasta käyttömahdollisuudesta. Hän tarvitsee myös kokemusta ja tietoa instrumenttinsa monimuotoisesta käyttämisestä. Koulutuksen aikana opiskelija työstää laajan kirjon tekstiaineistoa epiikan, lyriikan ja draaman alueilta.

Koulutuksen aikana perehdytään mm maailmankirjallisuuteen, filosofiaan, luonnonhavainnointiin, pedagogiikkaan ja muihin taiteisiin. Ilmaisutaiteilijan ammattikuvaan liittyvät oman itsensä kehittäminen ja ympäröivän maailman tiedostaminen.

Kerronta, lausunta ja näyttelijäntyö

Puhe- ja draamataidekoulutuksessa on kolme painopistettä: kerronta, lausunta ja näyttelijäntyö.

Kertojana oppii välittämään eläviä mielikuvia muille. Kertoja luo äänellään ja eleillään maailman, johon kuulija astuu sisään ravitsemaan sydäntään ja mieltään.

Lausujana oppii elämään hyvin herkkien tunnevivahteiden vaihtelevassa virrassa. Runo on viisautta, tunnekokemusta ja oivallusta tiiviissä muodossa, jossa hiljaisuuskin puhuu. Lausuja voi avata syviä, unohtuneita kerroksia kuulijassa.

Näyttelijänä oppii esittämään inhimillisyyden eri ilmentymiä. Näyttelijä hallitsee jo tarinankerronnan ja lausunnan, hän osaa välittää mielikuvia ja tunteita. Näytelmässä hän ei tee sitä yksin vaan yhteydessä rooliinsa, kanssanäyttelijöihinsä ja yleisöön. Tämä vaatii sitä kaikkein vaikeinta: läsnäoloa hetkessä tässä ja nyt.