Terveydenhuollon tavoitteena on terveyden ylläpitäminen ja sairauksien
parantaminen. Alan työtä tehdään sekä julkisella että yksityisellä
sektorilla. Julkiset terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon
ja erikoissairaanhoitoon. Työ hoitoalalla on ihmisläheistä ja
vastuullista, ja eri ammattien harjoittaminen on tarkasti säänneltyä ja
valvottua. Työtehtävät määräytyvät työntekijän koulutuksen, pätevyyden
ja valmiuksien kautta.
Koulutus
Kolmevuotisen Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja)
suorittanut voi valitsemansa suuntautumisvaihtoehdon mukaisesti
sijoittua mm. perushoitajan, lastenhoitajan ja hammashoitajan tehtäviin tai esim. kuntoutus- ja vanhustyöhön. Koulutusta antavat ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset. Lisäksi oppisopimuskoulutus on mahdollista ja ammattipätevyyden voi osoittaa myös näyttötutkinnolla.
Muihin hoitoammatteihin tähtäävät suorittavat ammattikorkeakouluissa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon.
Koulutuksen avulla voi valmistua esimerkiksi sairaanhoitajan, kätilön,
laboratoriohoitajan/ bioanalyytikon, suuhygienistin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin, geronomin ja optikon ammatteihin.
Yliopistoissa voi mm. opiskella lääkäriksi, eläinlääkäriksi (lue lisää eläinlääkärin koulutuksesta täältä),
hammaslääkäriksi, puheterapeutiksi, ravitsemusterapeutiksi ja
terveystieteiden maisteriksi. Erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin
tutkinnot ovat yliopistollisia jatkotutkintoja. Opintoja voi jatkaa tohtorin tutkintoon saakka.
Lähes kaikkiin hoitoalan ammatteihin voi opiskella aikuisena. Täydennyskoulutukset ovat erityisesti suosiossa hoitoalalla. Esimerkiksi monet oppilaitokset koulutttavat lähihoitajia sairaanhoitajiksi. Suurin osa aikuiskoulutuksista tapahtuu monimuoto opiskeluna. Monimuoto-opiskelu koostuu
opintopäivistä, ohjatusta etäopiskelusta ja itsenäisestä
työskentelystä. Opiskelu on mahdollista työssäkäynnin ohella
asuinpaikkakunnasta riippumatta.
Työpaikat ja ammattinimikkeet
Suurin osa alan ammattilaisista työskentelee julkisella sektorilla
kunnissa ja kuntayhtymissä. Osa on työssä valtion palveluksessa tai
järjestöissä. Työpaikkoja on mm. terveyskeskuksissa, sairaaloissa,
kouluissa, laboratorioissa ja päiväkodeissa. Osa toimii myös
itsenäisinä ammatinharjoittajina. Yksityisiä terveydenhuoltopalveluja
tarjoavat esim. yksityissairaalat, lääkärien yksityisvastaanotot ja hammaslääkäriasemat.
Keskeisiä hoitoalan ammatteja:
- bioanalyytikko
- ensihoitaja
- farmaseutti
- fysioterapeutti
- hammaslääkäri
- lääkäri
- naprapaatti
- osteopaatti

- perushoitaja/lähihoitaja
- proviisori
- puheterapeutti
- ravitsemusterapeutti
- röntgenhoitaja
- sairaanhoitaja
- sairaalafyysikko
- sairaalakemisti
- sairaalamikrobiologi
- terveydenhoitaja
- toimintaterapeutti
Työllisyys ja tulevaisuus
Terveydenhuollossa on siirrytty nopeasti työvoiman ylitarjonnasta
työvoimapulaan. Alalle tyypillistä ovat myös lyhytkestoiset
sijaisuudet, joita saattaa olla useita peräkkäin. Uusia, vakinaisia
virkoja tai toimia perustetaan vähän, vaikkakin ammattikohtaisia ja alueellisia eroja löytyy.
Esimerkiksi
sairaanhoitajien, bioanalyytikojen/laboratoriohoitajien,
puheterapeuttien ja toimintaterapeuttien työllisyystilanne on hyvä, ja
henkilöstöstä on joillakin alueilla jopa pulaa. Tehtyjen ennusteiden
perusteella eläkkeelle jääneiden määrät vaikuttavat työllisyyteen ja työvoiman tarve kasvaa vielä joitakin vuosia!
Lääkäreistä ja
hammaslääkäreistä on vajausta alueellisesti ja useilla erikoisaloilla.
Lääkäreiden yksityinen työnvälitys on tuonut uuden toimijajoukonterveydenhuollon palveluiden tuottajiin. Terveydenhuoltoalan
ammattilaisia työskentelee jonkun verran ulkomailla mm. Suomen Punaisen
Ristin palveluksessa. Muihin Pohjoismaihin lähteminen on ollut
suhteellisen vaivatonta ja Suomen liittyminen EU:iin helpotti hakeutumista työhön myös muihin EU-maihin.